Ihmisten tavoin kalat tarvitsevat tietyn määrän happea selviytyäkseen. Veden liian alhainen happipitoisuus voi vaikuttaa kalojen terveyteen ja tätä kautta kalankasvatuslaitoksen taloudelliseen tulokseen. Veden happipitoisuutta tulee siis seurata aktiivisesti, jotta tarvittaviin toimenpiteisiin voidaan ryhtyä ajoissa.
Kalat hengittävän kidusten kautta
Kalat tarvitsevat happea solujen toimintaan ja ne ottavat tarvitsemansa hapen vedestä kidusten avulla. Kalan veren hemoglobiinit eli punasolujen hapenkuljetusproteiinit sitovat happea ja kuljettavat sitä verenkierron mukana kaikkialle elimistöön.
Hapen siirtyminen vedestä kalan elimistöön. Vedessä oleva happi kulkeutuu kidusten kautta verenkiertoon. Verenkierrosta happi siirtyy elimille ja kudoksille.
Kalojen hapentarve
Tärkeimmät kalojen hapentarpeeseen vaikuttavat tekijät ovat lämpötila, aktiivisuus ja ruoansulatus. Kalojen hapenkulutus vähentää veden happipitoisuutta. Luonnossa, kuten virtaavassa purovedessä, happea on yleensä riittävästi kalojen tarpeisiin. Tarvittaessa kalat voivat siirtyä pois alueilta, joissa happea on liian vähän. Kalankasvatuslaitoksissa vettä on kuitenkin yleensä käytettävissä vain rajallisesti kalojen määrään nähden. Tästä syystä veden happipitoisuuden seuranta ja happipitoisuuden vaihteluun reagointi on tärkeää.
Kalojen sopeutuminen heikkoihin happiolosuhteisiin
Kalat pystyvät jossain määrin sopeutumaan epäoptimaalisiin happipitoisuuksiin ilman, että ne stressaantuvat. Kalat voivat kompensoida veden alentunutta happipitoisuutta eri tavoin:
Lisäämällä kidusten ventilaatiota: kidusten läpi pumpataan enemmän vettä
Tehostamalla verenkiertoa: enemmän hapekasta verta pääsee elimiin ja kudoksiin
Vähentämällä aktiivisuutta: hapenkulutus pienenee
Hapen kriittinen alaraja
Stressitön kala pystyy säätelemään hapentarvetta veden happipitoisuuden kriittiseen alarajaan asti. Jos happipitoisuus laskee alarajan alapuolelle, kalan täytyy säästää enemmän energiaa tai siirtyä osittain hapettomaan (anaerobiseen) aineenvaihduntaan. Anaerobinen aineenvaihdunta aiheuttaa kalalle lisärasitusta ja voi johtaa jäännöstuotteiden kertymiseen elimistössä. Suurina määrinä jäännöstuotteet ovat kalan elimistölle haitallisia.
Lisäksi on tärkeä huomata, että monien myrkyllisten aineiden haitallisuus kasvaa matalissa happipitoisuuksissa. Jos veden happipitoisuus on alhainen, kalan on pumpattava enemmän vettä kidustensa läpi saadakseen riittävästi happea. Tämä lisää kiduksiin ja elimistöön päätyvien myrkkyjen määrää. Myrkyllisiä aineita ovat esimerkiksi ammoniakki (NH₃) ja nitriitti (NO₂⁻), jotka jo pieninä pitoisuuksina voivat rajoittaa kalatuotantoa merkittävästi.
Tällaisessa tilanteessa veden happipitoisuutta on lisättävä nopeasti, jotta kala voi palata normaaliin aineenvaihduntaan ja korvata syntyneen happivajeen.
Happikylläisyys ja rehuhyötysuhde
Veden happipitoisuus vaikuttaa suoraan kalan veren happipitoisuuteen erityisesti tietyssä veden lämpötilassa. Tämä voi vaikuttaa rehun hyödyntämiseen. Kun hapen kyllästystarve on heikko, rehun hyötykäyttö pienenee ja rehukerroin kasvaa. Parhaan mahdollisen rehuhyödyn saavuttaminen edellyttää, että kalan veri on lähes 100 % hapella kyllästettyä silloin, kun se poistuu kiduksista.
Happikylläisyys vs. rehunkäyttöaste. 5°C:n lämpötilassa kalat pystyvät hyödyntämään rehun optimaalisesti, vaikka veden happikylläisyys olisi vain 42 %. Kun veden lämpötila on 22°C, kalat voivat hyödyntää rehun parhaalla mahdollisella tavalla vain, jos veden happikylläisyys on 100 %.
Aktiivinen seuranta ja arviointi
Tarvittavien toimenpiteiden toteuttaminen ajoissa edellyttää veden happipitoisuuden sekä muiden veden laatutekijöiden aktiivista seurantaa ja arviointia.
Kalojen hapentarpeen lisäksi on tärkeää ottaa huomioon kalojen määrä ja määrittää näiden tekijöiden pohjalta veteen lisättävän hapen määrä. Happipitoisuus ei saisi laskea milloinkaan kriittisen alarajan alapuolelle.
Kalojen hapentarve voidaan arvioida melko tarkasti käytetyn rehun määrän perusteella. Annoskokoisen kalan hapentarve on noin 300 g happea annettua rehukiloa kohti. Hapentarve voi vaihdella useiden tekijöiden, erityisesti kalan koon, perusteella. Esimerkiksi kalanpoikasten ja nuorten kalojen hapenkulutus on suurempaa, koska niiden aineenvaihdunta on vilkkaampaa. Vastaavasti suuremmilla kaloilla arvoa voidaan säätää hieman alaspäin. Kaikkien hapetuslaitteiden puhdistus ja huolto ovat tarkeitä rutiinitehtäviä, jotka varmistavat laitteiden moitteettoman toiminnan.
Happipitoisuuden mittauslaitteiden hankintakustannukset, vedenlaadun valvontaan käytetty aika sekä nopea vesiarvoihin reagointi ovat taloudellisesti kannattavia toimia. Happipitoisuuden seurantaan investointi maksaa itsensä takaisin nopeasti muun muassa kalojen paremman kasvu ja terveyden sekä tehokkaamman rehunkäytön kautta.
BioFarm – BioMarin asiantuntijaryhmä
Sitoudumme kumppanuuden ja yhteistyön kautta tapahtuvaan innovointiin. Tarjoamme kumppaneillemme teknistä tukea kestävän ja tehokkaan vesiviljelyn edistämiseksi. BioMarin asiantuntijatiimi BioFarm tarjoaa tukea esimerkiksi hapetuksen hallintaan sekä muihin kalanviljelylaitosten haasteisiin. Ota rohkeasti yhteyttä alueesi BioFarm-asiantuntijaan saadaksesi lisätietoa.
Tulokset (7)
Oikean rehun valinta on ratkaisevassa asemassa kalankasvatuslaitosten tuotantotavoitteiden saavuttamisessa. Rehukokeiden tekeminen kalankasvatuslaitoksilla on tehokkain tapa tunnistaa parhaat rehuvaihtoehdot. Toiminnallaan BioMar tukee ja ohjaa tätä prosessia.
Blue Circlen vesiviljelymatka alkoi uteliaisuudesta, jonka herätti käyttämätön lampi Lauriksen isän mailla. Ilman aiempaa kokemusta kalankasvatuksesta, vahvan rahoitus- ja liiketoimintataustan omaava Lauris Apsis näki tilaisuuden luoda jotain merkityksellistä. Lauris ja hänen suomalainen yhteistyökumppaninsa Salmela-Yhtiöt Oy perustivat latvialaisen Blue Circle (Zivs uz Ledus) -kalankasvatuslaitoksen. Nykyisin Blue Circle tuottaa ensiluokkaista nieriää huippuluokan vesiviljelyjärjestelmien avulla.
BioMarin oma BioFarm-asiantuntijatiimi auttaa lohen ja kirjolohen kasvattajia räätälöidyillä rehuratkaisuilla. Ammattilaisemme ovat omistautuneet jakamaan tietoa kalojen pigmentointistrategioista sekä auttamaan kumppaneitamme tuottamaan huippulaatuisia kalafileitä.
Meidän täytyy pitää parempaa huolta valtameristämme säilyttääksemme merikalakannat ja ylläpitääksemme kestävää kehitystä.
Kalanviljelijät voivat saada parempia tuloksia vähemmällä rehulla
Kovan talven ja matalien lämpötilojen jälkeen kevään tulo voi aiheuttaa veden lämpötilan äkillisen nousun erityisesti Pohjois-Euroopassa. Tämä voi olla kaloille haasteellista aikaa, jos ruokintastrategiaa ei sopeuteta muuttuneisiin olosuhteisiin.
Kaikella mitä teemme, on vaikutuksia ympäristöön, mediassa puhutaan paljon yksilöllisestä hiilijalanjäljestä.